torstai 22. syyskuuta 2011

Muutto & muutos

Tänään on kulunut kolme viikkoa ja yksi päivä siitä, kun lähdin Suomesta lentokoneella kohti Belgiaa.

Tänään on kulunut viikko siitä, kun muutin uuteen taloon. Tässä paikassa, jota alan jo uskaltaa nimittää kodiksi, ei ole vielä suihkua eikä portaita ullakolle, mutta sentään asuinkumppanina lämminihoinen flaamilaispoika, joka kasvattaa chilejä, laittaa hyvää ruokaa, tekee nahkalaukkuja ja opettaa ammatikseen kolmea eri asiaa.

Tänään on kulunut päivä siitä, kun sain nettiyhteyden kotiini. Koska olen sekä innokas kirjoittaja että valokuvaaja, on selvää, mitä tästä kaikesta seuraa: blogi.

Olen seurustellut lämminihoisen flaamilaispoika P:n kanssa neljä ja puoli vuotta, joten ehkä on vihdoinkin aika asua virallisesti saman katon alla. Tapasimme ollessamme Hollannissa Erasmus-vaihdossa kämppiksinä, ja kämppiksinä serusteleminen on sikäli kätevää, ettei meidän koskaan tarvinnut muuttaa yhteen Hollannin-vuoden aikana. Hollannin jälkeen olemme viettäneet nämä neljä vuotta vääntäen maisterintutkintojamme kasaan omissa maissamme, työskennellen, tulevaisuutta suunnitellen, loputtomasti rahaa Suomen ja Belgian välisiin lentolippuihin tuhlaten.

On elämässäni ollut muitakin alkuja. Olen muuttanut pohjoisesta pikkukaupungista Helsinkiin, Helsingistä Hollantiin. Ehkä aika on antanut painua aiempien muuttojen kauhut armeliaasti unholaan, mutta tämä muutto on tuntunut kuitenkin kaikista rankimmalta. Belgia-tavaroita on rahdattu matkalaukuissa jo alkuvuodesta, ensimmäinen muuttokuorma on lähtenyt matkaan toukokuussa, viimeiset laukut odottavat vieläkin sukulaisten armeliaassa huomassa. Olen purkanut parisängyn yksin yön pimeinä tunteina, pakannut kärpäsiä surisevassa kuumassa asunnossa, myynyt vaatteita kirpputoreilla, antanut niitä kavereille, heittänyt lopulta roskiinkin; olen saanut hermoromahduksia ja nukkunut vähän. Ja kun tulin Belgiaan, oli täällä vastassa toinen työmaa eli remontti, jonka pahin sähkö- ja putkivaihe oli onneksi jo ohitettu. Mutta remontista ja muuttolaatikoista huolimatta tämä talo on jo Koti isolla k:lla, paikka, jossa juodaan punaviiniä kavereiden kanssa ja syödään paljon belgialaista suklaata ja istutaan pihalla ja puhutaan monilla eri kielillä yhtä aikaa.

Ilmoittauduin motivoituneena maahanmuuttajana jo toisena päivänä hollannin kurssille. (Kelle asia on epäselvä, valaistakoon se vielä: Belgiassa on kolme virallista kieltä: ranska, hollanti ja saksa. Flaami-nimistä kieltä ei varsinaisesti ole, se on vain nimitys Belgian puolella puhutulle hollannille. Eroa hollannin ja flaamin välillä voisi verrata ehkä eroon Suomessa ja Ruotsissa puhutun ruotsin välillä.) Pääsin heti mukaan intensiivikurssille, aiempien opintojeni perusteella tasolle neljä, ja nyt istun neljänä iltana viikossa Gentin keskustassa puhumassa hollantia. Viimeisimmistä opinnoistani onkin jo aikaa, koska Suomessa ei ole mahdollista opiskella hollantia kovin pitkälle, ja muistini syövereistä on alkanut pulpahdella esiin hollannin sanoja. P osti minulle lahjaksi seitsemännen Harry Potterin hollanniksi, ja koskapa olen lukenut sen jo suomeksi ja englanniksi, ei tekstin ymmärtäminen ole ylen vaikeaa. Tavallisin bussilukemiseni on kuitenkin Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaani, joka minulla oli sattumalta kesken juuri nyt, ja venäläissyntyisen Elisabet Järnefeltin uusien ja outojen Suomi-kokemuksien lukeminen tuntuu lohduttavalta, kun istun itse vierasta kieltä säksättävien gentiläislasten keskellä helteisessä ruuhkabussissa.

Haluan kirjoittaa tätä blogia kertoakseni kuulumisia tutuille ja tutustuakseni myös vieraisiin netissä seikkaileviin ihmisiin, ehkä myös Benelux-alueella asuviin. Blogin nimi on Unikkoversumi, koska monet liittävät unikot mielikuvissaan Flanderin alueeseen, eivätkä vähiten John McCraen In Flanders Fields -runon ansiosta, josta lisää ehkä joskus myöhemmin. Haluan myös laittaa tänne valokuvia: kuvia Gentin vanhoista taloista, meidän huoneistamme, ruoista, floorasta & faunasta, ehkä myös klassisia bloggaajien "päivän asu" -kuvia (tänään päivän asuna on toiminut muun muassa maalitahraisten verkkarien ja P:ltä perityn t-paidan charmantti kombinaatio).

Näistä kerron kuitenkin lisää myöhemmin. Tervetuloa mukaan, toverit, welkom!

4 kommenttia:

  1. Jeeee,

    mutta vähän palautetta noista väreistä, että tuosta punaisen ja vihreän yhdistelmästä tulee paha olo, kun tuo punainen "välkkyy" tuota vihreää taustaa vastaan.

    En tiedä onko tää joku migrenistien ominaisuus, mutta erityisesti tuo kirjoittajat-teksti näyttää pahalta.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. (Uusi vastausyritys niin, ettei kommentti lähde matkaan keskeneräisenä:)

    Muahhah, blogini kommentointi avautui juhlavasti migreeniteemalla! Mutta lupaan korjata noita, koska tämä on tällainen kiireessä pykätty layout, koska en halunnut odottaa blogin aloittamista ikuisuuksiin, kun tiedän, että sitten pyörittelen ja kokeilen eri väriyhdistelmiä illat pitkät hollanninopiskelua vältellessä. Tykkään punaisen ja vihreän yhdistelmästä, mutta noiden keskinäinen kontrasti on liian suuri, ja tuossa sivupalkissa on tällä hetkellä turhia tekstejäkin, kun kopioin ne suoraan toisesta blogistani.

    Oletko muuten hankkinut jo lentoliput? Mitä haluat tehdä täällä? Pistä viestiä, oi K!

    VastaaPoista
  4. Pistin facebookiin :) Ja nyt näyttää ulkoasu oikein hyvältä!

    VastaaPoista