keskiviikko 12. lokakuuta 2011

27 vuotta köyhää huumorintajua

Kansalaiset! Medborgare! Nyt seuraa tärkeä tiedotus.

Tiedättehän tomaatit (Solanum lycopersicum), nuo punaiset mölleröt, joita versoaa kasvihuoneissa. Tiedättehän chilit, nuo kapsaisiininroihuavat puikulat, joista on paljon hupia ja harmia ihmiskunnan kokkaavalle osalle.

Nyt seuraa järkyttävä kuvatodiste. Peittäkää lasten silmät, tarjotkaa herkille sieluille valmiiksi hajusuolaa.

Ylimpänä siis chili, alimpana puhdasrotuinen tomaatti, keskellä ällöttävä ristisiitos, chilitomaatti!


No ei vaiskaan. Höhö. Nuo puikulanmuotoiset tomaatit ovat oma lajikkeensa, ja niitä putkahtelee runsaasti P:n isovanhempien kasvihuoneeseen kirsikka-, luumu-, pisara-, perus- ja ihmetomaattien ohella. Vaikka P on ihmisenä ja elämäntoverina muuten hyvin kasvatettu ja kuunteleva ja tasa-arvoinen ja lämminsieluinen, täytyy sanoa, että tuo mies on kyllä tomaattiasioissa hemmoteltu auttamattomasti pilalle. Ei kelpaa vetinen talvitomaatti, täytyy olla mummon tomaatti!


Mutta onneksi nyt meillä on hillitön määrä tomaatteja. Ja on myös mies, joka tekee ruokaa paljon ja mielellään. Täytin tänään 27 vuotta ja sain mahtavan aterian, joka alkoi misokeitolla, jota seurasi teriyakilohi. Sain myös paketillisen hollanninkielisiä jääkaappirunomagneetteja heti, kun viime vuorokausi raksahti lokakuun kahdennentoista puolelle. Rakentelin niistä yöllä käkätellen hullun runoflow'n vallassa alatyylisiä riimirunoja, joista en tarjonne tällä erää kuvatodisteita. (Ehkä joskus toiste, käännösten kera, jos joku pyytää kauniisti.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti