maanantai 10. lokakuuta 2011

Ici Bruxelles

Yksi ulkomaille muuttamisen parhaista puolista on vieraat. Vieraiden kanssa voidaan käyskennellä Gentin historiallisilla kaduilla, ihailla 1600-luvun taloja ja katedraaleja ja käydä kahviloissa. Vieraiden kanssa voidaan tehdä myös autoretki maaseudulle, tervehtiä lampaita, poimia chilejä ja tomaatteja ja syödä hillittömästi belgialaisia herkkuja takkatulen ääressä. Voidaan matkustaa Brysseliin, koska vaikka sataa, Bryssel on kuitenkin Bryssel: kuhiseva ja värikäs ja vohvelintuoksuinen.



Kävin sunnuntaina tämänkertaisten vieraideni kanssa Brysselissä myös musiikki-instrumenttimuseossa. Kaikenlaisia jänniä kansankilkuttimia, lihavia viuluja ja monikaulaisia kitaroita siellä olikin ääninäytteiden kera. Art nouveau -kauden museorakennus on yksi Brysselin hienoimmista, ja sen suurista erkkeri-ikkunoista voi katsoa kumpuilevaa kaupunkia (tai kuvaajaa, joka illistelee toisessa samanmoisessa erkkeri-ikkunassa).



Yksi Brysselin teemabiiseistani on mielestäni Jaune Toujoursin Ici Bruxelles. Haluaisin oppia tuntemaan kaupungin paremmin, kulkea muillakin alueilla kuin museoiden ja Manneken Pisin ja vanhojen kullattujen talojen aukioilla. Siksipä pitääkin matkustaa sinne useammin, poiketa reiteiltä, eksyä, kysyä paikallisilta, kokeilla ja erehtyä ja onnistua. Ja saada kylään vieraita, jotka haluavat kokea Belgian kaupunkeja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti