maanantai 14. marraskuuta 2011

Kylpyhuone

Olipa kerran kylpyhuone. Kylpyhuone oli nähnyt lukuisia belgialaissukupolvia, ja 70-luvun tienoilla se sai itselleen ajalle tyypillisen oranssinruskean kaakeli- ja maalikuorrutuksen:

Remontti alkoi ruskeiden laattojen irtiraastamisella.
Sitten taloon muutti muuan belgialais-suomalainen nuoripari. Pariskunnan mielestä kylpyhuoneen kuosi oli sinänsä charmantin retrohenkinen mutta hieman aikansa elänyt. Tilalle valittiin vedenvihreät kaakelit läheisestä kaakelikaupasta. Pariskuntaa kiehtoi idea monista erilaisista vedenvihertävistä väreistä rinnakkain.

Laatat ostettiin huhtikuussa. Toukokuussa pariskunnan naisosapuoli eli allekirjoittanut konsertoi kuoronsa kanssa Berliinissä. Siellä, Alexanderplatzin metroasemalla muistui mieleen, että moninaisten eri vihreiden yhdistäminen saattaisi tosiaan toimia. Alexanderplatzin värisiä laattoja kaupassa ei ollut ollut, ja kaikenlaiset sävykkäät käsinmaalatut huimanturkoosit laatat olivat maksaneet mansikoita ja hunajaa, mutta onneksi läheisestä kaakelikaupasta oli löytynyt sentään viittä eri vihreää.

Berliinin Alexanderplatzin metroaseman kaakeliharmoniaa.
Kylpyhuoneen laatoituksen hoiti taitavasti miesosapuolen pikkusisko, joka oli käynyt laatoituskurssin ainoana naishenkilönä raavaiden remonttibelgiaanojen seurassa. Katkera paikka oli se, kun piti valita kylpyammeen ja modernin lämmityksen välillä: kumpikin ei mahtunut yhtä aikaa kylpyhuoneeseen. Edelliset asukkaat olivat selvinneet yläkerrassa sankarillisesti ilman lämmitystä, mutta Suomen eristettyihin taloihin tottunut pariskunnan naisosapuoli vaihtoi haikeana vaahtokylpyhaaveet lämpimään kylpyhuoneeseen ja tehokkaaseen suihkuun.

Tältä sama nurkka näyttää paria kuukautta myöhemmin.




Kylpyhuoneen toisella, kuvassa näkymättömällä puolella sijaitsevat peiliovinen lääkekaappi, vessanpönttö sekä komero. Peilikaapissa ja vessanpöntössä ei ole mitään mystistä, mutta kylpyhuoneen komero on pieni, punaiseksi maalattu huone, jonka seinän takaa löytyvät portaat, jotka eivät johda minnekään. Toivoin, että ne olisi jätetty remontin jälkeen näkyville eräänlaiseksi surreaalielementiksi, ikään kuin arkkitehdin alitajunnan aivopieruksi, mutta yleinen terve järki voitti. Mutta siellä ne kuitenkin ovat piilossa, nämä historian kerrostumat, oranssit maalikerrokset vihreiden alla, salaportaat siistien seinien takana.

5 kommenttia:

  1. jes, ihanaa, ennen- ja jälkeen-kuvia!

    VastaaPoista
  2. Tykkää aihan hirveästi tuosta vihreästä värimaailmasta! Todella onnistunut valinta :)
    Harmi ammetta!

    VastaaPoista
  3. Vähän hauska idea noi kaakelit! Vaikka ymmärrän kyllä haikeutesi niihin käsinmaalattuihin, itsekin toisinaan haaveilen sellaisista!
    -Meri

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista! Lisää ennen- ja jälkeen-kuvia on tulossa: tiedossa mm. keltaista, oranssia sekä legendaariset Nalle Puh -tapetit!

    Meri, kun haaveilet laillani käsinmaalatuista kaakeleista, tässä on linkki überihanaan ja -kalliiseen sisutustuskauppaan, jonka kaakeleista olen haaveillut: http://www.emeryetcie.com/. Paha vain, että Emery & Cien kaakelit ovat noin kymmenen kertaa kalliimmat kuin ne, jotka loppujen lopuksi ostimme.

    VastaaPoista
  5. Siis kaakeleita löytyy täältä: http://www.emeryetcie.com/en/what/tiles/

    VastaaPoista