tiistai 22. marraskuuta 2011

Makuuhuone

Olen aina pitänyt punaisesta. En niinkään vaaleanpunaisesta vaan syvästä tummasta punaisesta, puolukoiden ja joulun ja 50-luvun huulipunan väristä. Kun suunnittelimme makuuhuoneemme väriskaalaa, toivoin, että se olisi ollut puna-tummanharmaa-vaalea - ihan pelkällä tummanpunaisella en kehdannut sisustaa, koska sitten tulee sellainen tunne, että asuu jonkun mahassa. (Mikä ei tosin noin kehityshistoriallis-psykoanalyyttisestä näkökulmasta olisi välttämättä kauhean epämiellyttävää sekään.)

Tällainen makuuhuone oli aiemmin ennen maalaamista ja tammilattioiden laittamista:



Makuuhuoneinspiraationani toimi Amélie-elokuvan kuuluisa pariisilainen nukkumiskamari metallisänkyineen ja punaisine seinineen:

Le fabuleux destin d'Amélie Poulain
 Sitten, kun suunnitelma oli jo kertaalleen käyty läpi, aloinkin empiä. Eihän meillä ole kullankeltaista peittoa niin kuin Améliella vaan punainen! Liikaa punaista! Mahaefekti on taattu! Ehdin jo laittaa tekstiviestin P:lle, että jos ostaisitte jotain muuta maalia kuitenkin, mutta liian myöhäistä oli. Ja koska alun perin suunnittelemamme maali oli loppunut, oli belgialaiskaupasta haettu vielä lämpimämpää punaista kuin kuvittelin.

Kun saavuin Belgiaan lentokoneella, minua tervehti makuuhuoneessa yksi punainen ja kolme hieman laventeliin taittuvalla vaaleanharmaalla maalattua seinää. Kun saimme sängyn ja muut huonekalut paikoilleen, aloin jo tottua komeaan kuninkaalliseen väriin.

Kerran suihkussa ollessani P askarteli sängyn päätyyn kiinni tekoruusuköynnöksen, jonka olin tunkenut mukaan johonkin muuttolaatikkooni ja joka oli pyörinyt sitä ennen sohvillamme. En käytä yleisesti ottaen tekokukkia kotona, mutta kyseinen yksilö oli peräisin erään osakunnan kerhon vuosijuhlista, joissa pukeutumisteemana taisi olla metsä. Muistan, kuinka hiippailin paikalle vihreisiin vaatteisiin ja ruusuköynnökseen pukeutuneena ja kaikki muut tuntuivat illistelevän täysin normaaleissa vaatteissaan. Onneksi muuan ystäväni, terveisiä hänelle, oli myös pukeutunut sattumalta ruusupensaaksi. Ruusuköynnös jäi sitten sängynpäätyyn tasapainottamaan valkoisellaan punaista, häpeämättömän kukkeana ja yltiöromanttisena.

Makuuhuone vielä ilman verhoja

Koruteline

Makuuhuoneen toinen puoli verhoineen

Ihkusälää

Outo naamiohyyppä

Lamppu, kirpputorilöytö

Belgialaisisoäidiltä saatu kampauspöytä
Onhan makuuhuone punainen ja romanttinen, mutta niin ovat Amélie-elokuva ja tietty osa sielunelämäänikin. Ainakin se täyttää tarkoituksensa rauhallisen unen tyyssijana, koska herääminen punaisen huoneen unesta marraskuuhun on aina vähän hankalaa. Vähän niin kuin pitäisi taas jättää jokin pehmeä ja lämmin paikka syntyäkseen taas alastomana ja rääkyvänä tähän kalseaan universumiin.

6 kommenttia:

  1. Unohdit kuvata tammilattian, mutta se mikä näkuu tuossa yhdessä kuvassa on kyllä kadehdittavan komean näköistä :) Ihana huone! Ei ollenkaan liian raskaan punainen, kun muut seinät ovat vaaleampia.

    VastaaPoista
  2. Oi miten hurmaava kaappi teillä! Pitää joskus päästä katsomaan sitä ja teitä ihan lähietäisyydeltä.

    VastaaPoista
  3. Ihana huone & merkintä & naamiohyyppä!

    VastaaPoista
  4. Huone, naamiohyyppä ja kaappi kiittävät! Kaappi on P:n mummon, jonka panostus sisustukseemme on ollut huonekalujen osalta muutenkin varsin kiitettävä. Kaappia saa ehdottomasti tulla tiiraamaan lähietäisyydeltä.

    Tammilattia esiintynee kuvissa myöhemminkin, koska suunnilleen koko yläkerta on kuorrutettu sillä. Ainakin työhuone ja ullakko ovat vielä esittelemättä.

    VastaaPoista
  5. Kerrassaan ihastuttava huone.

    VastaaPoista
  6. Oo, kiitos. Ihastuttava Tuulikin tuli kylään!

    VastaaPoista