perjantai 4. marraskuuta 2011

Meidänpä vapautta vaarat on nää

Suomi-lomani on melkein ohi. En ehtinyt tavata läheskään kaikkia tovereita, joita olisin halunnut, mutta metsään sentään ehdin. Metsä löytyi Kainuusta, ja sinne piti matkustaa yli kuusi tuntia junalla ja vielä yli tunti autolla. Mutta metsä on matkan arvoinen. Se on humiseva ikimetsä, hämärä, syksyinen ja harmaanvihreä. Loppukesästä se antaa marjoja ja ehkä pulleita tattejakin. Marraskuun alussa jäljellä on vielä puolukoita, ja maasta putkahtelee yhä suppilovahveroita, tuota korven kulinaristista kultaa.

Kaikenlaiselle mutkalle sitä pitää metsänkin hiljaisuudessa taipua.

Joillakuilla on ollut aikaa kasvaa.

Puunrungon äärestä löytyi mystinen luonnon muovaama kekripukki.

Naava on puhtaan ilman merkki.

Puut sammaloituvat ja käävöittyvät osaksi luonnon kiertokulkua.

Marras- ja huhtikuussa metsä odottaa keltaisessa, lehdettömässä välitilassa.


Kävin metsässä poimimassa suppilovahveroita vanhempieni ja siskoni kanssa. Kävelin kohti uusia ja uusia sienirykelmiä, jotka keräsin ahnaasti talteen. Ja sitten, yhtäkkiä, perhe olikin kadonnut. Kun huusin heitä, he vastasivat, mutta huuto tuntui kuuluvan täysin eri suunnasta kuin sieltä, jossa olin heidät viimeksi nähnyt. En ollut varma, kaikuiko huuto ympärillä olevista vaaroista vai olinko vain menettänyt suuntavaistoni. Ympärillä kohosi ikivanha, sumuinen metsä, joka ei antanut vastauksia.

Ääni voi harhauttaa, mutta punainen ei, ei ainakaan kellanharmaassa marraskuisessa kainuulaisessa metsässä. Kun isän punainen pipo pilkahti puiden välistä, osasin suunnistaa sitä kohti. Siellä tee ja voileivät odottivatkin puunrungon päällä. Sienisaalis oli runsas, ja osa siitä matkustanee seurassani joululomalla kuivattuna Belgiaan. Täten saan mukaani palan metsää, jota kaipaan siellä. Toki Belgian Valloniassakin on metsä, ja suuri ja kaunis onkin, mutta se on belgialainen metsä, eri. Ja siitä kerron ehkä joskus toiste.

2 kommenttia:

  1. Niin metsä kiittää kuin sinne huudetaan! Olen kärsinyt jo vieroitusoireista, niin Helsingissä kuin täällä Belgian urbaanilla laidallakin.

    VastaaPoista