lauantai 7. tammikuuta 2012

Nokkahuiluintro korvamatona

Toisinaan käy niin, että tietty kappale jää soimaan päähän. Siellä se ryllää, jumittaa samassa kohdassa naarmuisen levyn tai pöllyissä olevan dj:n lailla, toistaa paria mieleen jäänyttä säettä kuin rukousta tai mantraa. Mitä tarttuvampi ja yksinkertaisempi melodia ja hullummat sanat kappaleessa on, sitä suurempaa korvamatopotentiaalia siihen sisältyy.

Olen huomannut, että omat korvamatoni ilmestyvät yleensä joko silloin, kun olen jostain syystä ollut altistettuna runsaalle itse tuotetulle musiikkimäärälle tai silloin, kun olen epätavallisen väsynyt.  Jälkimmäisen koin eilisaamuna, kun matkustin takaisin Belgiaan joululomalta klassisesti noin puolen nukutun tunnin jälkeen. Matka sinänsä meni mainiosti lukuun ottamatta tätä kahden biisin soittolistaa.

Siksipä pistänkin jalosieluisena olentona vahingon kiertämään. Ensimmäisenä esittelen teille korvamato ykkösen, Ei ole enää ketsuja. Se on peräisin vuonna 1970 tehdyltä lastenlevyltä Iso mies ja keijukainen, jonka anti on muutenkin aika psykedeelistä. Biisi on juuri sellainen, joka saattaa pyöriä päässä, kun on herännyt liian aikaisin ja alitajunnan mölinäfiltteri ei ole vielä ehtinyt käynnistää itseään. Korvamato kakkonen on tietysti Brontosauruksen yö, jonka esittää nuori Vesa-Matti Loiri Syksyn sävel -laulukilpailussa vuonna 1972. Nauttikaa proge-sulosävelistä! Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen!



Olen kuullut, että neuroligi Oliver Sacks on kirjoittanut jotakin korvamadoista kiinnostavan oloisessa kirjassaan Musikofilia: tarinoita musiikista ja aivoista, jota en ole vielä lukenut, vaikka pidinkin kovasti Sacksin klassikosta Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Helsingin kirjastoissa teosta näyttää olevan hyvin saatavilla. Käykääpä lainaamassa siis. Musiikkineurologian kummallisuuksiin perehtyminen voisikin olla yksi tämän vuoden tavoitteista. Bronto-bronto-bronto-bronto-sauuuuuruus!
 

4 kommenttia:

  1. Voi apua, Vesku on niin sexyyy!!! xD (oikeasti)
    Nuo leveälahkiset farkut on niin ihanaiset ja muutenkin ukko on elämänsä kunnossa.
    Ahh.... :)))

    VastaaPoista
  2. Tottelin ja kävin kirjastosta lainaamassa nuo molemmat Sacksin kirjat. :) Ehkäpä tässä vielä joku päivä ehdin lukeakin ne...

    -maria vk

    VastaaPoista
  3. Jee! Pitäisi itsekin ottaa tämän vuoden lukulistalle tuo Musikofilia. Oma suosikkilukuni muuten tuosta toisesta kirjasta oli "Nahan alla koira" -luku, ja muissakin oli toki kiehtovia tapauskertomuksia.

    VastaaPoista