keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Tammikuu, tahmea kuu

Onneksi tammikuu on ohi. Suomessa se on kylmä, kuulas ja valkea, täällä kylmä ja harmaa, venyvä ja päättymätön. Siihen liittyy sisällä kyhjöttämisen tunne, yöheräämiset, väsynyt keho ja levoton mieli ja maailmantuska. Täällä tammikuu on vielä koekuukausi, jolloin opiskelijat lukevat tentteihin aivot huutaen. Jos tentistä ei pääse läpi, uusintamahdollisuus on vasta elokuussa. Semmoista on akateeminen vapaus täällä; eriä.

Vaikka en opiskelekaan täällä muuten, olen päässyt nauttimaan kokeista kielikurssini kautta. Ensin oli hollannin luetun ymmärtäminen, sitten kuuntelukoe, sitten kirjoitustehtävä ja sitten suullinen koe. Pelkään suullisia kokeita eniten, koska mökellän mielikuvissani kädet täristen suomensekaista englantia eikä mieleeni tule yhtään hollannin sanaa, mutta hyvin se meni. Juttelin opettajan kanssa asumisesta ja töistä enkä edes sanonut tällä kertaa "voitte maistella pölynimuria" kuten viime kokeessa, jossa minun piti esittää pölynimurikauppiasta. (En ole koskaan, ikinä aiemmin sekoittanut ruotsin verbiä pröva eli 'kokeilla' hollannin verbiin proeven eli 'maistella'. 'Kokeilla' on hollanniksi proberen, ja tiedän sen varsin hyvin. Mutta koepaniikissa pulpahtelee aivoihin informaatiota oudoista kerrostumista, ja sitten niille nauretaan hysteerisesti ja hämillään ja korjataan itseä.)

Eilen sitten saimme todistukset, joimme kuohuviiniä, söimme kakkua ja kirjauduimme kuudennelle tasolle. Kymmenennen tason jälkeen meidän pitäisi ymmärtää hollantia kuin natiivit (ja kävellä vetten päällä ja levitoida). Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, minun pitäisi siis pärjätä aina ja kaikkialla ja pystyä lukemaan pitkiä romaaneja hollanniksi keväällä 2013. Futuristinen ajatus. 

Kun tulin viime yönä kotiin kokeen palautuksesta ja palautuksen jatkoilta, missasin bussini kotiin, koska se meni puoli kahdentoista aikaan. Mitä se semmoinen pelleily on? Onneksi jalo ritari saapui automobiilillaan. Sitten vietin kaamean yön migreenissä pariasteisessa makuuhuoneessa. Kaiken huipuksi huomasin keskellä yötä, että lakanamme olivat läpimärät, ihan kuin jokin poltergeist olisi käynyt kuseskelemassa niihin. Syyksi selvisi se, että makuuhuoneemme oli niin kylmä, että kosteus tiivistyi oudosti peittojen alle - ehkä vähän samantyyppinen ilmiö kuin se, että hengittää pakkasella kaulaliinaa vasten ja se hengityskohta muuttuu märäksi. Sitten könysin surkeana alakertaan nukkumaan sohvalle takkatulen eteen, jossa olikin leppoisaa ja atavistista kuin luolanaisella nuotion ääressä konsanaan.

Aamulla päätimme, että tämmöinen meininki ei enää vetele. Päivän aikana asia hoitui: flaamimummon kotoa löytyi ylimääräinen irtolämpöpatteri. Ja niin laskeutui lämpö keskuuteemme kuin kevään ensimmäinen valonsäde.

Lämpimältä näyttää, kylymää o!

3 kommenttia:

  1. "ihan kuin jokin poltergeist olisi käynyt kuseskelemassa niihin" - Olenko jo muuten sanonut, että pidän kirjoitustyylistäsi? :) Aina opin jotakin uutta...

    VastaaPoista
  2. Haha! Hyvä, että blogi laajentaa sanavarastoasi! :D Poltergeistin suomenkielinen vastine on muuten räyhähenki. Toivottavasti pystyt käyttämään sitä seuraavassa suomen kokeessasi, jos sinulla on vielä sellaisia. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos sanavinkistä, mutten voi käyttää sitä missään tentissä, koska sellaista ei enää ole :) Unkarissa poltergeist kutsutaan muuten koputtavaksi hengeksi ("kopogószellem") :)

    VastaaPoista