sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Taidelinkki, osa 5: Musiikin pienet salaiset kamarit

En ole julkaissut tänä vuonna taidelinkkejä vielä laisinkaan, mikä on ehdoton vääryys ihmiskuntaa kohtaan ja korjattava välittömästi.

Tänään esittelen teille kiinnostykseni erääseen miniatyyrimaailmaan. Kaikki alkoi siitä, kun minä ja siskoni saimme joskus 3-vuotiaina rumpalipupun. Semmoisen vaaleanpunaisen Duracell-pupun,  jonka jaloissa oli patteriluukku. Kun patteriluukun otti pois ja kurkisti sisään, näkyi vaaleanpunaista valoa ja pieniä osasia: ehkä hammasrattaita tai muttereita. Tuijotimme minuuttitolkulla pupun sisään näkymästä lumoutuneina ja kuvittelimme, että siellä näkyi pieni vaaleanpunainen talo pienine vaaleanpunaisine portaineen.

Lapsuus on aika psykedeelinen kokemus.

Tai sitten kaikki alkoi siitä, kun soitin muinoin nuorna sekä viulua, alttoviulua että akustista kitaraa. Joskus kurkistelin viuluni sisälle: siellä oli pieni puinen tappi, ehkä vähän pölyä ja lappu, jossa luki, että tämä viulu on tehty Stradivariuksen tyyliin.

Näitä muistoja vasten minua kiehtovat kovasti nämä Berliinin filharmonikkojen kampanjaa varten otetut kuvat musiikki-instrumenttien sisältä (linkin takaa löytyy lisää kuvia muistakin instrumenteista):



Eivätkö ne näytäkin hiljaisilta, unenomaisilta huoneilta? Sellaisilta, joissa miniatyyrinen kamariorkesteri voisi soittaa kattoikkunasta lankeavassa kiemuraisessa valokeilassa? Tekisipä joku huvipuiston, jossa olisi jättimäisiä soittimia, ja kuka tahansa saisi mennä piiloon niiden salaisiin sisäisiin mutkiin, kun joku soittaisi näitä isoja möriseviä ja väriseviä instrumentteja. En tiedä, tulisiko kaupallista menestystä, mutta kai se olisi jonkin sortin kulttuuriteko kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. Aluksi nauratti, kun aloin lukea.Olisipa minulla ollut tuollainen mini-duracellpupu! Minua sanottiin lapsena duracell-pupuksikin, kun olin kuulemma niin vikkelä :)
    Todella kiehtovia kuvia, kuin lapsuuden saduista, tai unista. Miten mukavaa kurkistaa soittimien sisälle!
    Miniatyyreista tuli mieleen, että joko olet katsonut uuden Hugo-elokuvan? Siinä oli jotain taianomaista - aluksi poika, joka osasi korjata pieniä koneistoja ja lopuksi Jules Vernen kirjojen inspiroimaa ensielokuvaa.

    VastaaPoista
  2. Nuo kuvat ovat kyllä hienon unenomaisia, vähän semmoisia "Liisa Ihmemaassa -kirjan kutistumiskohtaus" -tyyppisiä ilman sitä psykedeliaa. :)

    En ole katsonut leffaa, kiitos vinkistä! Kuulostaa kiehtovalta ainakin aiheensa ja miljöönsä puolesta.

    VastaaPoista