torstai 26. huhtikuuta 2012

No mitäs se Simo juttelikaan?

Belgian asukki Suklaasydän suositteli maaliskuussa kommentissaan gentiläistä Simon Says -kahvilaa. Kahvilain ynnä kauneuden ystävänä testasinkin sen eilen samalla reissulla, jolla kohtasin aikamatkatoimiston. Suosittelen! Seinät hohtivat tummaa turkoosinsineä, pöydät oli pinnoitettu Emery & cie -kaakeleilla ja kahvi oli sangen kelpoa lajissaan.

Kun saavut riemunkirjavan talon kohdalle...

...olet perillä!

Suosittelen isoa cappuccinoa!

Miau!

Kahvilatoverini tutustui kahvilakissaan.

Ulkona Belgian huhtikuu loisti kaunemmilla säteillään (ehe ehe).

Vessassa oli kultainen lavuaari...

...ja hanana vettä sylkevä kultainen peura.
Jos kiinnostaa pistäytyä Simossa (niin kuin paikan heti suurilla verbaalianorektikon kyvyilläni nimesin), aukioloajat ja muut yhteystiedot löytyvät kahvilan nettisivuilta. Simon Says on kahvilan lisäksi bed & breakfast -paikka. Ehkä joskus pitäisi buukata hotellihuone omasta kaupungista ihan vain sen siksi, että näkisi, millaisilla jännäkaakeleilla ja -väreillä se on sisustettu.

Kuva: www.jobat.be

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Aikamatkatoimisto

Tänään kahvilaan mennessäni keskustan sivukujalta löytyi aikamatkatoimisto. Eräässä näyteikkunassa oli maapalloin kokous, toisen ikkunan takaa kurkkivat merimiespoikanen ja vanha piano (taikka flyygeli - en saa enää kuvastani selvää). Aikamatkatoimisto oli nyt suljettu, mutta kun turvauduin internettiin, tähän moderniin hapatukseemme, löysin sieltä aukioloajat ynnä muuta kiinnostavaa.




Voisin poiketa aikamatkatoimistoon joskus sisälle ja buukata matkan vaikka 1800-luvun Pariisin taiteilijapiireihin tai keskiaikaiseen ylimystön pirskeisiin. Jos liput on myyty loppuun, voin toki vain katsella jänniä kuriositeetteja menneiltä ajoilta. Saattaa toki olla, että seuraavan kerran ohi kulkiessani putiikki onkin salaperäisesti haihtunut ja törmään siihen uudelleen vasta joskus 2040-luvulla ihan eri maassa ja kaupungissa. Sitä odotellessa!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Hänen ylhäisyytensä salaiset kukkaset

Hoi brysseliläiset ja Brysselin-mieliset! Siellä lähellä Laekenissa piileskelee kuninkaallinen kasvihuone, joka on auki rahvaalle vain kolme viikkoa vuodessa. Siksi kansa saapuukin tänä aikana sinne autoin, bussein ynnä muin kulkuneuvoin nauttimaan salaisten kukkien loistosta. Kriittinen mieleni sanoo, että on kamalaa verovarojen hassausta pitää tuollaista väriloistoa suurimman osaa vuodesta vain harvojen nähtävänä. Romanttinen mieleni osaa antaa kuitenkin kauneudelle entistä enemmän arvoa juuri sen takia. Siksipä liityimme tänään jonon jatkoksi sen jälkeen, kun olimme tutkineet Brysselin sunnuntaikirppiksen läpi ja ravinneet itseämme kahvilla ynnä belgioluella. Liittykää tekin - tänä vuonna vierailuaikaa on toukokuun kuudenteen asti.

Kun saavuimme sisään, jono oli pitkä, joskin reippaasti kulkeva, ja sää varsin vaihtelevaa sorttia:



Etäällä siinsi japanilainen torni, jonka kuningas Leopold rakennutti vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn mukaan.



Ylllättäen metallin, lasin ja kukkaloiston jälkeen vastaan tuli pieni sympaattinen maja. Mitähän sieltä mahtaisi löytyä?

Kasvihuoneet on suunnitellut arkkitehti Alphonse Balat Leopold II:n tilauksesta. En ole varma, onko sadoissa lasiruuduissa ollut alun alkaenkin komea saippuakuplanvälkkeinen väri vai onko se ilmestynyt vuosien saatossa.



Kun kävelykierros jatkui, pääsimmekin pieneen sympaattiseen majaan sisälle toiselta puolelta. Ja ateljeehan siellä oli! Ateljeen äiti on kuningatar Elisabeth, suuri taiteenrakastaja, jonka mukaan nimettiin myös suuri kansainvälinen klassisen musiikin kilpailu.


Kierroksen lopulla kohtasin rivin merkillisiä kasveja, jotka näyttivät siltä kuin kuin Salvador Dalín mielikuvitus olisi risteyttänyt hirven ja kukkasen, ampunut tuon oudon monisarvisen olion ja ripustanut sen pään jahtimajan seinälle. Että kauniita unia vain!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Jolie-laide

Oi Pariisi, sinä kaunis ja kaksinaamainen rakastettuni! Kuplit turistilaumoja, kameroita ja salamavaloja, crème brûléen ja hajuveden ja kusen tuoksua, miljoonia pieniä kitsch-Eiffel-torneja ja antiikkitoreja, terasseja ja bistroja, joiden hunajanvärisetvalot hehkuvat yömyöhään, jazz-musiikkia, sushiravintoloita ja intialaisravintoloita ja ranskalaisravintoloita ja kaikkia muita ravintoloita, kahviloiden liian pieniä kahvikuppeja ja kohtuullisia punaviinilaseja, 1900-luvun taidetta ihanimmillaan ja tuotteistetuimmillaan, museoita, oi noita turvonneita megalomaanisia museoita, jotka luulevat sisältävänsä koko maailman, ja niiden pieniä kevytkenkäisiä lapsia, sattumalta löytyviä katugallerioita.

Oi Pariisi, sinä huijareiden ja elämänjanoisten tyyssija! Älkää luottako Pariisissa tuntemattomaan, joka haluaa auttaa ostamaan lippuja automaatista, älkää ainakaan liian pian; mutta luottakaa toiseen, joka neuvoo teille Sacré-Cœurin hiljaisemman puolen. Kävelkää, eksykää, päätykää vahingossa tapahtumien ytimeen niin kuin minä eilen: jo kauas puistoon kuului pauhu, ja yhtäkkiä olin keskellä trikolorilippuja ja tuhansia ihmisiä, ja Nicolas Sarcozy jylisi lavalla ja siinä olivat läsnä kaikki: hurraava väkijoukko, poliisit ja puiston patsaat, tuulenpuuskat ja Pariisin vaalea katupöly ja pauhuintonaatio ja kameran loppuvat paristot. Ja kun pistäydyin puiston julkisessa vessassa,  oven toisella puolella joku sai hulluuskohtauksen ja posmotti ilmoille hirveän raivokarjunnan, josta ymmärsin vain sanat "Sarkozy" ja "islamisti". En tiennyt, oliko hän puolella vai vastaan vai oliko sillä oikeastaan edes väliä, kunhan sai huutaa.









torstai 12. huhtikuuta 2012

Pariisin kevät

Hei pupuset & tipuset, pahoittelen nettikatoamistani. Täällä on vietetty pääsiäislomaa, mikä on tarkoittanut burgundialaista elämäntyyliä, sukulaisten luona syötyä pääsiäsiaamiaista (kuvassa), yletöntä suklaamunavuorta, vetelehtimistä ja suomalaisystävien vierailua. Vierailun aikana tuli nähtyä sellaisia sivukujia, kahviloita ja taistelukenttiä, että voisin kirjoittaa niistä joskus täälläkin kuvain kera.


Nyt kuitenkin livistän takavasemmalle, vaikka minulla on valehtelematta seitsemän keskeneräistä luonnosmerkintää odottamassa aikaa ja inspiraatiota, koska pitää pakata viikonlopun Pariisin-matkaa varten. Pariisiin hurauttaa Brysselistä junalla ihan hetkessä, mutta tietysti mukaan pitää ottaa eväitä, maailmannaisen Pariisin-kostyymi ja tyylikäs runollinen kirja käsilaukkuun. 

Pariisin-hengessä pitää jakaa vielä klassikko-otos ensimmäiseltä Pariisin-matkaltani vuodelta 2006. Toivottavasti huomennakin on samanlainen meininki!