torstai 31. toukokuuta 2012

Kevätmöhmelö

On kevätmöhmelö, oikeastaan jo kesä-. Tekee mieli: juoda jääkahvia, istua puutarhassa, katsoa kuinka kärsimyskukka kipuaa pitkin seinää ja omena- ja kirsikkapuut varttuvat, kirjoittaa blogia pitkästä aikaa kunnolla, puhua hollantia kumppanin ja kylään tulleen suomalaisystävän kanssa. Ei tee mieli: istua sisällä tietokoneen ääressä ja tehdä Tärkeitä Asioita.

(Kärsimyskukka ei näytä minusta kyllä yhtään nimiseltään; ennemminkin sen kukinnot ovat kuvissa aika psykedeelisen näköisiä rökeleitä. Voisin kuvitella ne hohtamaan mustavalolampun alle jonnekin klubin seinille.)

Lupaan antaa kohta selityksen katoamiselleni. Sitä ennen kerron hauskasta yhteensattumasta, kun tällaiselle vapaan assosiaatiolörinän linjalle on lähdetty. Kun olin Suomessa viime viikolla, päätin vihdoinkin tuhlata puolitoista vuotta sitten saamani lahjakortin kirjoihin. Harkitsin ensin tietokonesanakirjoja ja kaikkea muuta järkevää, mutta ostinpa sitten ranskalaisen ruokabloggaajan Sylvie Aït-Alin Pariisilainen macaron-leivos -kirjan, koskapa olen kaivannut macaroneja arkeeni Pariisin-matkojeni jälkeen. Kun palasin Belgiaan kertomatta ostoksistani mitään, esitteli P ylpeänä uutta hankintaansa, silikonista macaron-vuokaa, jonne pursotellaan pieniä sieviä taikinanöppösiä. Kätevää, kun on tämmöinen telepaattinen suhde. Kirja vaikuttaa kuvituksineen ja resepteineen ihanalta, ja jos tuotoksistani tuleekin jalokivenväristen herkkujen sijaan outoja kakkaroita, voin vaikka väittää, että ne ovat niitä Nancyn seudun perinteisiä macaroneja.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Veturi, taksi, valtamerilaiva

Noin kaksi viikkoa sitten hyppäsin bussiin, bussista junaan, junasta toiseen junaan, junasta lentokoneeseen, lentokoneesta bussiin, bussista toiseen bussiin ja sitten olinkin perillä. Sama operaatio täytyy toistaa ylihuomenna, ja niin taas siirryn vanhasta kotimaastani uuteen. Olen huomannut, että tällaiseenkin voi tottua, ja Belgia ja Suomi ovat yhtä lailla läsnä elämässäni. Matkalla lentokentälle juttelin hollantilaismiehen kanssa, joka oli matkalla Kroatiaan loma-asunnolleen. Kaipa sellainenkin reissaaminen muuttuu ajan saatossa yhtä arkiseksi - ilman sanan negatiivista sivumerkitystä - kuin autolla körötteleminen naapuripaikkakunnan mökille.

Kuluneen viikon aikana olen nähnyt kesän saapuvan pohjolaan. Helsingissä koivut ovat räjähtäneet täyteen vaaleaa vihreää, ilma tuoksuu kukilta ja nurmelta. Kainuuseen saapuessani ruoho oli keltaista ja maassa vielä lunta, mutta sitten saapuivat valo ja leutous. Olen nähnyt myös maailmojen sekoittuvan: belgialainen ystäväpariskunta poikkesi automatkallaan Kainuussa, Helsingin-kuoroni konsertoi pohjoisessa.

Tämän kaiken hauskuuden lisäksi olin eilen maskeerajaksi opiskelevan ystäväni mallina. Niin kuin Silvio Berlusconi totesi Obamasta, olen kuvassa aika lailla "young, handsome and even tanned". Tummuuden keskeltä kiilluvat harmaanvihreät silmät piti peittää aurinkolaseilla.


Laitetaan vielä vertailun vuoksi arkinaamani kevätauringossa:

maanantai 7. toukokuuta 2012

Echt waar, een zuivering?

Toukokuuta, toverit. Olen taas kadonnut väliaikaisesti Unikkoversumista, koska opiskelutaakka vyöryy ylleni. Nytkin minun pitäisi olla tekemässä hollannin suullista esitystä, kymmenen minuuttia, aihe vapaa. Taidanpa kertoa jostakin suomalaisen nykykirjallisuuden helmestä, joka on käännetty hollanniksi, vaikka Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Haluan käyttää kaikki tilaisuudet esitellä pienen kielialueemme tuotoksia. Ilmankos meillä pyörikin kotona yhteen aikaan kolme hollanninnosta Riikka Pulkkisen Totta-romaanista, kaikki lahjapaketeissaan odottamassa belgialaiskavereiden synttäreitä.


Näin suullisen esityksen aloittamisen ajattelemisen välttelemisen parissa haluan kuitenkin toteuttaa lupaukseni ja vastata Satakielen antamaan blogipalkintoon. Kiitän!


1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

En halua valita viittä suosikkiblogia, koska sellainen olisi blogien laajan ja moninaisen kirjon takia mahdotonta. Luen kirjoittamis-, kirjallisuus-ja ulkosuomalaisblogeja, satunnaisesti myös lifestyle- sisustus- ja tyyliblogeja sekä ruokablogeja silloin, kun pitää löytää jokin hauska resepti kriteereillä X ja Y. Mutta esittelen teille kuitenkin vapaassa järjestyksessä lempiblogieni joukosta viisi eri joukkoja edustavaa:

1. Olipa kerran Pariisi. Hihityttävästi kirjoitettuja tosiasioita eteläisestä naapurimaasta.
2. Puukengät. Kirjoituksia hollantilais-suomalaisesta kaukosuhteesta (ah, samaistuminen!) ja veikeitä tyylikuvia.
3. Kaikkien asioiden pikkujättiläinen. Nimi kertoo kaiken. Kirjoittamista, kauno- ja epäkauno- (rumo-?).
4. Satakielen sanoin. Perusteellisia ja kiinnostavia pohdintoja romaanin kirjoittamisesta. Myös kommenttilaatikossa on hyvää keskustelua.
5. Maijan ilmestykset. Asiaa muun muassa kirjoittamisesta ja Amsterdamista ja monesta muusta jännästä.

Jos jollakulla on yli 200 lukijaa enkä ottanut sitä huomioon listaa tehdessäni, pahoittelen (ja onnittelen). Nyt jatkan suullisen esitelmän välttelemisen aloittamisen harkitsemista.