tiistai 22. toukokuuta 2012

Veturi, taksi, valtamerilaiva

Noin kaksi viikkoa sitten hyppäsin bussiin, bussista junaan, junasta toiseen junaan, junasta lentokoneeseen, lentokoneesta bussiin, bussista toiseen bussiin ja sitten olinkin perillä. Sama operaatio täytyy toistaa ylihuomenna, ja niin taas siirryn vanhasta kotimaastani uuteen. Olen huomannut, että tällaiseenkin voi tottua, ja Belgia ja Suomi ovat yhtä lailla läsnä elämässäni. Matkalla lentokentälle juttelin hollantilaismiehen kanssa, joka oli matkalla Kroatiaan loma-asunnolleen. Kaipa sellainenkin reissaaminen muuttuu ajan saatossa yhtä arkiseksi - ilman sanan negatiivista sivumerkitystä - kuin autolla körötteleminen naapuripaikkakunnan mökille.

Kuluneen viikon aikana olen nähnyt kesän saapuvan pohjolaan. Helsingissä koivut ovat räjähtäneet täyteen vaaleaa vihreää, ilma tuoksuu kukilta ja nurmelta. Kainuuseen saapuessani ruoho oli keltaista ja maassa vielä lunta, mutta sitten saapuivat valo ja leutous. Olen nähnyt myös maailmojen sekoittuvan: belgialainen ystäväpariskunta poikkesi automatkallaan Kainuussa, Helsingin-kuoroni konsertoi pohjoisessa.

Tämän kaiken hauskuuden lisäksi olin eilen maskeerajaksi opiskelevan ystäväni mallina. Niin kuin Silvio Berlusconi totesi Obamasta, olen kuvassa aika lailla "young, handsome and even tanned". Tummuuden keskeltä kiilluvat harmaanvihreät silmät piti peittää aurinkolaseilla.


Laitetaan vielä vertailun vuoksi arkinaamani kevätauringossa:

2 kommenttia:

  1. Aika hyvä maskeeraaja sinulla kaverina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Olen päässyt näkemään valokuvista hienoja juhla- ja häämeikkejäkin ja sen lisäksi komeita ruhjeita. :D

      Poista