maanantai 24. syyskuuta 2012

A´dam!

Oi iloinen Amsterdam! Muistojen ja unien kaupunki, jonne matkustin ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja viimeksi lauantaina. Vuonna 2005 halusin todistaa itselleni, että minäkin, ujo pikkukaupungin kasvatti, uskallan lähteä yksin suureen maailmaan. Hankin netistä lennot, pakkasin rinkan ja saavuin hostelliin, jonka kansainvälisen nuoren matkustajaporukan kanssa riitti jutunjuurta. Kävelin kanaalien varsilla yksin ja muiden kanssa. Yhden viikon aikana ehdin kokea huiman, äkillisen sosiaalisuuden, joka kiehtoo minua edelleenkin: eri kieliä puhuvat ihmiset jakavat salaisuuksiaan ja unelmiaan, vaikka tietävät, etteivät ehkä koskaan enää kohtaa - tai juuri siksi. Ja samalla koin sen, miltä tuntuu olla yksin ja irrallaan vieraassa kaupungissa, ja vaikka se tunne onkin raskas kantaa, sekin on kokemuksena arvokas. Nytkin tänne muuttaessani olen tuntenut sen, ja tiedän, että se menee ohi; se on aina mennyt.

Viime viikonloppuna minun ei onneksi tarvinnut todistaa enää mitään itselleni. Nyt olen sinutteluväleissä suuren maailman kanssa ja pystyin toimimaan oppaana kahdelle kämppikselleni, joista toisen piti käydä suurlähetystössä ja toinen tuli mukaan ihan vain tutustuakseen ja ihastuakseen kaupunkiin. Kumpikin tytöistä oli Amsterdamissa ensimmäistä kertaa, joten toimin oppaana. Ehdimme käydä Van Gogh -  ja laukkumuseossa sekä flaneerata kanaalien varsilla ja kahviloissa. Suomi-toverinkin ehdin tavata! Viikonloppu oli kuitenkin varsin lyhyt ja hektinen, Van Gogh -museossakin meillä oli aikaa vain puolisen tuntia. Siksi haluankin palata Amsterdamiin pian uudelleen, nähdä lisää museoita, tavata muita tuttavuuksia. (Ehkä Maija voi esitellä silloin oman versionsa Amsterdamista!)

Aurinko paistoi, harvinaista!

Vondelpark

Turkoosiseinäinen koruputiikki

Ihanan näköinen vintageputiikki (joka löytyy myös internetistä)

Yksi kiehtovista wanhan & oudon tavaran kaupoista

Yövaloja!

Punaisten lyhtyjen alueen oma joutsen

Amsterdam-pyörä kaikessa hilpeydessään

lauantai 8. syyskuuta 2012

Alavilla mailla

Olen asunut Alankomaissa viikon. Olen väsynyt, ilahtunut, ikävöivä, sosiaalinen, yksinäinen, kiinnostunut ja levoton ja kaikkea siltä väliltä. On outoa asua taas kaupungissa, jossa vietin vuoden muinoin Erasmus-vaihdossa, käydä hölkkäämässä samassa puistossa, jossa sillon harhailin, kuunnella ihmisten puhuvan rouheaa hollantia pehmeän flaamimurteen sijasta.

Kerran kun piti mennä ostamaan ruokaa, harhauduinkin kymmenen kilometrin kävelylenkille. Sen kohokohta oli vierailu legopalikkahökkelin näköisen opiskelijatalon luona, jossa asuin kuusi vuotta sitten. Toivoin, että olisin voinut jakaa tuon nostalgian ylitulvinnan erään belgialaispojan kanssa, johon tutustuin talossa, mutta belgialaispoika oli Belgiassa ja läsnä vasta internetissä seuraavana päivänä. Onneksi toinen vaihtotoveri oli tekstiviestiyhteyden päässä, eikä menneisyyden kohtaamisesta jäänyt liian hallusinaatiomainen olo.

Olen päättänyt alkaa taas kirjoittaa blogiin useammin, tallentaa nämä tunnelmat. Kanaalit, kaduilla hiipivät kissat, kanavalaivat. Uuteen paikkaan siirtyessä alkaa nähdä kirkkaammin. Olen nähnyt täällä jo ainakin:

* ...lammaskulkueen. Keskikaupungin kadulla kulki yhtäkkiä ihan hillitön lauma lampaita ihmisten opastamina - ehkä jokin mielenosoitus tai performanssi?

* ...mystisen kynttilälahkon. Lähipuiston pienellä esiintymislavalla seisoi rivissä nuoria naisia, jotka kaikki pitivät kädessään palavaa kynttilää - yleisöä ei ollut, kukaan ei laulanut, jotkut puhuivat hollanniksi. Lepakot suhahtelivat ilmassa, oli lämmintä ja hämärää. Kynttilät hohtivat koko puolituntisen juoksulenkkini ajan.

* ...lapsiryhmän, joka teki valtavaa hedelmä- ja  kukkataideteosta torille.

Harjoitteluni tuntuu mainiolta. On hienoa, että saan tällaisen tilaisuuden tässä maassa, pääsen tekemään taas oman alani töitä muutenkin kuin lismatukkaisena kotihousuisena etäfreelancerina. Ja olen iloinen myös siitä, että Belgia on lähellä ja sinne pääsee junalla eikä aina vain lentokoneella. Ehkä kuuden vuoden takaisen kaupunkikuvan päälle rakentuu mieleeni uusi, erilaiset reitit tärkeisiin kahviloihin ja rakennuksiin ja tapahtumapaikkoihin. Se ei voi olla enää sama kartta, eikä sen tarvitsekaan olla.