maanantai 24. syyskuuta 2012

A´dam!

Oi iloinen Amsterdam! Muistojen ja unien kaupunki, jonne matkustin ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja viimeksi lauantaina. Vuonna 2005 halusin todistaa itselleni, että minäkin, ujo pikkukaupungin kasvatti, uskallan lähteä yksin suureen maailmaan. Hankin netistä lennot, pakkasin rinkan ja saavuin hostelliin, jonka kansainvälisen nuoren matkustajaporukan kanssa riitti jutunjuurta. Kävelin kanaalien varsilla yksin ja muiden kanssa. Yhden viikon aikana ehdin kokea huiman, äkillisen sosiaalisuuden, joka kiehtoo minua edelleenkin: eri kieliä puhuvat ihmiset jakavat salaisuuksiaan ja unelmiaan, vaikka tietävät, etteivät ehkä koskaan enää kohtaa - tai juuri siksi. Ja samalla koin sen, miltä tuntuu olla yksin ja irrallaan vieraassa kaupungissa, ja vaikka se tunne onkin raskas kantaa, sekin on kokemuksena arvokas. Nytkin tänne muuttaessani olen tuntenut sen, ja tiedän, että se menee ohi; se on aina mennyt.

Viime viikonloppuna minun ei onneksi tarvinnut todistaa enää mitään itselleni. Nyt olen sinutteluväleissä suuren maailman kanssa ja pystyin toimimaan oppaana kahdelle kämppikselleni, joista toisen piti käydä suurlähetystössä ja toinen tuli mukaan ihan vain tutustuakseen ja ihastuakseen kaupunkiin. Kumpikin tytöistä oli Amsterdamissa ensimmäistä kertaa, joten toimin oppaana. Ehdimme käydä Van Gogh -  ja laukkumuseossa sekä flaneerata kanaalien varsilla ja kahviloissa. Suomi-toverinkin ehdin tavata! Viikonloppu oli kuitenkin varsin lyhyt ja hektinen, Van Gogh -museossakin meillä oli aikaa vain puolisen tuntia. Siksi haluankin palata Amsterdamiin pian uudelleen, nähdä lisää museoita, tavata muita tuttavuuksia. (Ehkä Maija voi esitellä silloin oman versionsa Amsterdamista!)

Aurinko paistoi, harvinaista!

Vondelpark

Turkoosiseinäinen koruputiikki

Ihanan näköinen vintageputiikki (joka löytyy myös internetistä)

Yksi kiehtovista wanhan & oudon tavaran kaupoista

Yövaloja!

Punaisten lyhtyjen alueen oma joutsen

Amsterdam-pyörä kaikessa hilpeydessään

5 kommenttia:

  1. Laukkumuseo on maailman ihanin paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä komia! Jo pelkästä museokahvilasta sisäpihoineen tulee ilomieli henkilön kognitioon.

      Poista
    2. Olen fiilistellyt moneen kertaan sitä kahvilaakin! Mutustelin siellä laukkusuklaata ja tarkkailin ihmisiä. Viereisessä pöydässä harmaapäinen rouva siemaili valkoviiniä. Ajattelin silloin, että tuollainen minäkin haluan olla sitten hopeahiuksisena: pukeudun kauniisti, suuntaan kiinnostavan museoon ja kierroksen jälkeen istahdan nauttimaan lasin hyvää valkoviiniä.

      Poista
  2. En ole koskaan saanut käydyksi laukkumuseossa, varmaan siksi, etten niin perusta laukuista. Vaikka siellä on varmaan vähän eri tasoa kuin nämä nykyiset trendikassit, jotka minun silmissäni näyttävät kaikki samoilta.

    Mielelläni esittelisin kaupunkia! Loka-marraskuussa käy melkein milloin vain paitsi 14.-18.10. (ja ehkä ensimmäinen viikonloppu), sen jälkeisestä ajasta en vielä tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laukkumuseossa on hupaisia, kauniita ja outoja historiallisia laukkuja, joten uskon, että sieltä löytyy viihdykettä niillekin, jotka eivät harrasta trendilaukkuja. Esimerkiksi vaihtuvassa näyttelyssä oli tällä kertaa jättimäisen juureksen näköisiä laukkuja. En itse käyttäisi todellakaan kaikkia niistä. :D

      Olisi hauska tavata! Itselleni reissaaminen menee varmaan marraskuuhun, koska käyn nyt tässä kuussa Suomessa, mutta katsellaan!

      Poista