perjantai 1. helmikuuta 2013

Avioliiton järjestely belgialaiseen tapaan, osa 1

Muutin Belgiaan syksyllä 2011. Päätimme saman tien, että virallistamme suhteemme avoliitoksi, koska siitä oli meille verotuksellista hyötyä. (Verotuksellinen hyöty on romanttista! Pystyy ostamaan enemmän suklaata ja kynttilöitä ja elokuvalippuja.) Belgiassa siis saman talouden jakavat vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät ole automaattisesti avoliitossa keskenään, toisin kuin Suomessa, vaan asia pitää hoitaa käymällä maistraatissa. 

Päästäkseni avoliittoon meidän piti todistaa, että
- en ole salaa naimisissa Suomessa. Englanninkielinen dokumentti apostillen kanssa Suomen maistraatista riitti.
- en ole salaa naimisissa Hollannissa, koska asuin siellä Erasmus-vaihtoni ajan. Jälkimmäinen osoittautui monimutkaiseksi, koska en ollut koskaan laiskuuksissani rekisteröitynyt Hollantiin. Niinpä jouduimme käyttämään tästä todisteena hollantilaisen maistraattityypin vastaussähköpostia, jossa luki: "Henkilö M. H. ei ole koskaan ollut meidän kirjoissamme emmekä tiedä hänestä mitään." Onneksi siihen ei ollut lisätty perään silmänpyörityshymiötä.

Sen lisäksi tarvitsin oleskeluluvan. Oleskeluluvan voi saada töiden tai opiskelujen perusteella, mutta koska tein silloin freelancer-hommia Suomeen ja olin suomalaisen yliopiston kirjoilla, ei näistä ollut kohdallani hyötyä. Siksi otinkin käyttöön kolmannen vaihtoehdon: minun piti todistaa, että olin ollut vähintään kaksi vuotta parisuhteessa paikallisen kanssa. Ja miten todistaminen sitten tapahtui? Meidän piti printata sähköpostejamme, valokuviamme ja muita dokumentteja, jotka todistivat asian. Onneksi emme olleet lentolippunsa sähköpostista deletoiva pariskunta, joka kommunikoi aina Skype-puhelimen kautta. Siispä veimme Belgian maistraattiin lentolippuja, valokuvia ja ei-liian-imeliä-ja-noloja sähköposteja. Jos joku pariskunta on meitä rohkeampi, tässä olisi hyvä tilaisuus aiheuttaa valokuva- ja sähköposti- ynnä muulla intiimimateriaalilla maistraattiin punastuksia, naureskeluja ja kahvipöytäkeskusteluja. Lupaan tarjota belgialaisoluen heille, jotka niin tekevät.

Nyt kun olemme menossa naimisiin ensi kesänä, meidän on täytynyt tehdä tähän mennessä seuraavat toimenpiteet:

- olemme varanneet vihkimispaikan ja juhlateltan.
- olen käynyt häämessuilla, josta en löytänyt yhtään juuri-minun-tyylistäni häämekkoa, mutta sen sijaan silmäniloksi kosolti miesten 1800-luvun henkisiä dandypukuja, mikä suureksi eduksi häämessuille laskettakoon.
- olen hankkinut Suomen maistraatista taas todistuksen siitä, etten ole, minä ryökäle, mennyt salaa naimisiin Suomessa toisen kanssa belgialaisen avoliittoni aikana. Koska tiesin etukäteen, että todistus pitää käännättää hollanniksi, hankin suuressa viisaudessani ja riemussani sen ranskankielisenä, koska sen saa Suomen maistraatista täten käännettynä lisämaksua vastaan. Mieheni nimittäin tiesi, että Flanderissa voi käännättää ilmaiseksi virallisia ranskankielisiä dokumentteja hollanniksi. Mutta voi nurpio! Suomen maistraatista saamassa paperissani on kaiken ranskan keskellä epäonninen suomenkielinen sana, nimittäin HELSINGIN MAISTRAATTI. Paniiieek! Me ei täällä Belgiassa jummarreta mitä se tarkoittaa! Tästä syystä - ja parin muun vastaavan suomenkielisen virastonimen takia - meidän pitää käännättää koko dokumentti, kaksi sivua, täällä uudelleen virallisella kääntäjällä. Yhden sivun kääntömaksu on ainakin parikymppiä, joten kääntäjä tienaa luultavasti uransa korkeimman palkan per sana.

Onneksi häät ovat vasta kesällä, jos tulee muita yllätyksiä matkaan.

Jännitysnäytelmän edelliset osat:
Avoliitto belgialaiseen tapaan, osa 1
Avoliitto belgialaiseen tapaan, osa 2

4 kommenttia:

  1. Oho:) Onpa siellä vaikeaa päästä naimisiin! Olen muutaman kerran ollut siellä häissä, sulhaset ovat olleet hollantilaisia. Luulin että homma toimii siellä samoin kuin täällä. Tarvitaan vaan omasta maasta apostilella varustettu ote väestörekisteristä ja sillä selvä mutta tuossahan tarvitaan lippua ja lappua jos jonkinlaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homma toimii siis periaatteessa täälläkin juuri noin, avioliittoa varten riittää apostillella varustettu väestörekisteriote, jossa näkyy siviilisääty ja joka on käännetty maan kielelle. Paha vain, että täällä ei oltu maistraatin käännökseen tyytyväisiä. Oleskeluluvan kanssa sama juttu, paitsi nuo parisuhde- ja menneisyyteni Hollanti-osuudet osoittautuivat ongelmallisiksi. Mutta kyllä se tästä!

      Kiva kun tulit blogivierailulle! :)

      Poista
  2. Hmm, onkohan tuo avoliiton virallistaminen vähän kuin Ranskan pacsaus? Tosin en tiedä, paljonko lippulappuja tuo pacsaus vaatisi, jos pariskunnan toinen osapuoli on ulkomaalainen. Ranskalaispareille se tuntuu olevan läpihuutojuttu.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Pacs-sopimus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteisverotus ilman perimysoikeutta kuulostaa samalta, mutta belgialainen "avioliitto" on oikeastaan taloudellinen eikä romanttinen sopimus. Tässä systeemissä (hollanniksi "wettelijke samenwoonst") tärkein pointti yhdessä asutun talon jakaminen, siis eräänlainen kahden henkilön virallinen sopimus, joka liittyy siihen, että tyypit asuvat saman katon alla ja elättävät toisensa. Sopimus voi olla vain kahden naimattoman ihmisen välillä. Yleensä kyseessä on pariskunta, mutta teoriassa yhdessäasujat voivat olla myös kaksi kommuunityyliin elävää kämppistä tai vaikka kaksi aikuista perheenjäsentä, jotka päättävät jakaa talouden ja myös elatusvastuun toisistaan.

      Poista