tiistai 21. toukokuuta 2013

Kävely

Hyvä lukija, nyt haastan sinut. Kävele joskus kaupungilta kotiin. Kävele erityisesti siinä tapauksessa, jos olosuhteesi ovat samat kuin minulla: sinulla on terveet jalat mutta arkista laiskuutta, asut keskustasta 5-10 kilometrin päässä, kuljet sen useimmiten julkisilla kulkuneuvoilla tai autolla ja saman matkan taapertaminen tuntuu ajatuksenakin raskaalta.

Laita jalkaan hyvät kengät. Pukeudu vaatteisiin, joita on helppo lisätä tai keventää. Voit valita kävelypäiväksi esimerkiksi sellaisen, jolloin mieli on maassa ja askel raskas tai sitten sellaisen, jolloin ajatukset lentelevät ympäriinsä kuin pääskyt kesämökin yllä. Kun kävely on kävelty, mielialasi on todennäköisesti muuttunut: into tasoittunut tyyneksi hilpeydeksi ja raukeudeksi; surkeus tyytyväisyyteen siitä, että sai ylitettyä omat rajansa edes tässä asiassa ja tuuletettua vähän päätään.

Pidä silmät ja korvat auki. Käytä niitä.

Kävin itse tänään Gentin keskustassa palauttamassa kirjoja ja päätin kävellä kotiin. Aluksi askel kulki keveästi, lopussa raskaammin, mutta kertaakaan en katunut päätöstäni, vaikka taivaalta tihkutti pientä kylmää vettä. Näin matkan aikana muun muassa seuraavat asiat:
- Pienen valkoisen koiran, joka tuijotti minua ikkunan läpi häkeltymättä ja haukkumatta.
- Vanhan belgialaismiehen, joka huikkasi "Kaunis nainen!", kun painelin menemään kävelyilo naamalla hehkuen.
- Paljon 1900-luvun alun taloja.
- Pikkupojan, jolla oli silmälappu ja joka tuijotti minua koiran tavoin ikkunan läpi. Luulin poikaa jostain kummasta syystä ensin nukeksi ja säikähdin sitten, kun tajusin, että siinä olikin oikea ihminen.
-  Värikkään kukkia pursuavan puutarhan, jonka olin ohittanut bussimatkoilla nopealla vilkaisulla.
- Nunnan bussipysäkillä.
- Yllättävän puiston,  jota olin luullut yksityisalueeksi ja jossa pitää ehdottomasti joskus pistäytyä.

Jos olisin istunut bussissa, olisin nähnyt ehkä toisia asioita: meluavia koululaisia, märän koiran, musiikkisoittimiinsa uppoutuneita teinejä. Erilaisia asioita, ei välttämättä huonompia tai parempia.

4 kommenttia:

  1. Hurraa kävelylle ja kaikelle liikunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on paljon hyötyä, onneksi hupiakin!

      Poista
  2. Rutiinista poikkeaminen yleisestikin tekee hyvää. Mulla oli A'Damissa asuessa tapana usein valita vähän pidempi päivittäinen reitti jos oli stressiä tai vitutusta ilmassa.

    Mulle käveleminen (tai pyöräily, tai muu lihasvoimin liikkuminen) on ensisijainen valinta päästä paikasta A paikkaan B, ellei ole kiire, ja matka on alle 10 km. Tästä on seurannut, että kävelen nykyään vähintään 7-8 tuntia viikossa ja käytän julkisia noin kerran kuussa... Tähän aikaan vuodesta se on erityisen palkitsevaa; vesilintujen poikaset kasvavat silmissä ja melkein joka päivä tuntuu kukkivan joku uusi kasvi tai puu. Olen laskeskellut, että säästän näin yli 1500 eur vuodessa, joskin pääasiallisena motivaationa on oma hyvinvointi. Sadepäivinäkin ajatus itsensä sullomisesta tubeen aamulla kyrpii huomattavasti enemmän kuin pieni kastuminen. Lisäksi en ikinä tulisi harrastaneeksi näin paljon liikuntaa muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä hyvältä teikäläisen liikuntahommelit. Varmasti myös näkee paljon enemmän noin! 7-8 tuntia on kyllä jo varsin kelpo määrä viikkoliikuntaa, varsinkaan kun ei tarvise maksaa ylimääräistä vaan päin vastoin säästää. Voisinkin kävellä innoittamanasi tällä viikolla hollannintunnille, ellei iske kaamea belgialaissää.

      Muistan, että kun kävin nykyisillä kotikonnuillasi, kävelin ihan hillittömästi matkan aikana. Siihen varmaan vaikutti metron kalleus, bussien hitaus ja jonkinlainen käsitysharha kartan mittakaavan kanssa, mutta samalla näki kyllä ihania puistoja ja pikkukauppoja, joita ei olisi tullut muuten katsottua.

      Poista