tiistai 2. heinäkuuta 2013

Häävalmisteluja

Häihini on aikaa alle kolme viikkoa. Olen saanut osakseni jo huvitusta kavereiltani siitä, miten minusta ei saa bridezillaa tekemälläkään. Olen ottanut valmistelut rennosti, suunnitellut ohjelmaa vähän siinä sivussa ja kaiken lisäksi unohtanut, mikä jalokivi sormukseeni on tulossa, kun siskoni kysyi sitä. (Zirkonihan se.)

Ehkä kauhumorsian-vaihe iskee päälle paria päivää ennen häitä, kun tajuan, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja että lautasliinojen väri ei käy yhteen kukkakoristeluiden kanssa.

Vaikka kieltäydyn hössötyksestä, tunnustan kuitenkin, että on ihanaa, kun saa kerrankin suunnitella itse mekkonsa, korunsa ja meikkinsä ja käydä kampaajalla suurta päivää - tai suuria päiviä - varten. Meillä on käytännön syistä vihkiminen eri päivänä kuin varsinainen juhla. Kaiken lisäksi emme saaneet haluamaamme studiovalokuvaajaa kummallekaan päivälle, koska valokuvaaja jää lomalle, joten joudumme käymään kuvassa kahta päivää ennen vihkimistä. Niinpä joudun syyllistymään silloin kauheaan rikokseen taikauskoa vastaan ja näyttämään pukuni sulholleni ennen hääpäivää, ja tälläytymään täten yhteensä neljä kertaa (yksi kerta tulee vielä hääkahveista Kainuussa). Vaikka pidänkin kovasti juhliin valmistautumisesta, ehkä pari viikkoa mökkiverkkareissa tulee sen jälkeen tarpeeseen.

Häävalmistelujen aikana olen ollut kiitollinen siitä, kuinka paljon lahjakkaita tyyppejä tunnemme. Sekä mekkoni että sormukseni tekijä löytyivät laukkukurssilta, jota mieheni opettaa. Toinen on ammatiltaan pukuompelija, toinen korusuunnittelija. Kaula- ja korvakoruni tekee taas toinen korutaiteilija, eräs perhetuttu, ja meikkini taas maskeeraajaystäväni (jonka tuotoksia löytyy täältä). Mieheni täti tekee kaikki kukka-asetelmat, hääkimppuni ja miesten vieheet. Kaiken lisäksi häihin on tulossa kaikenlaista musiikkiohjelmaa, koska satumme tuntemaan paljon musikaalisia tyyppejä. Oi ilo!

Kengätkin löytyivät kaupasta ensimmäisellä yrittämällä, ja kampaaja asuu melkein naapurissa, joten kaiken pitäisi sujua mainiosti.

En ajattele naimisiinmenoa minään suurena virstanpylväänä, jonka pitäisi muuttaa kaikki ja tehdä meistä jotenkin paljon aiempaa kiinteämpi yksikkö. Olemme tavanneet jo seitsemän vuotta sitten, joten olisi kummallista, jos yhtäkkiä miehestä tulla paukahtaisi joku The Aviomies, joka on ihan eri persoona kuin aiemmin tuntemani P. Olen allerginen sekä painostavalle romantiikkapuheelle - elämän iiiiihanin päivä!!!!, pitsiä ja hörsötystä!!!! - että kyynisyydelle. Että voi kun nuorena uskaltaa vielä tehdä virheitä ja mennä naimisiin, hehe, kyllä te sitten vielä tajuatte, puolet pareista kuitenkin eroavat ja toistakin puolta ärsyttää toisen naama, ja hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä. 

Haluan mennä naimisiin muun muassa siksi, että avioliitto on lakia ajatellen varsinkin monikansallisessa suhteessa kätevä ratkaisu. Ei kuulosta järin romanttiselta, mutta romantiikka tulee suhteeseemme muualta kuin laista. Samalla haluan pitää liittomme kunniaksi ihanat kekkerit, joissa belgialaiset ja suomalaiset lähipiirini ihmiset tapaavat toisensa pääasiassa ekaa kertaa. Olen iloinen siitä, että Belgiassa avioliitto on sukupuolineutraali instituutio ja sukupuolisesti tasa-arvoinen, joten ei tarvitse osallistua mihinkään järjettömään syrjivään ja patriarkaaliseen instituutioon. 

Kävin katsomassa erään ystäväni kanssa taannoin Anna Karenina -leffan ja julistin sen jälkeen voimallisesti, että onneksi naisen on nykyään paljon helpompi saada avioero kuin 1800-luvun Venäjällä. Kaverini naureskeli, että onpa romanttista puhetta tuoreelta morsiamelta, mutta olen ehdottomasti edelleen itseni kanssa samaa mieltä. En halua olla naimisissa siksi, että täytyy, vaan siksi, koska haluan. Jos liittomme alkaa ahdistaa julmetusti tulevaisuudessa, ei meidän tarvitse sinnitellä siinä vuosikymmeniä ja katkeroitua maailmaa ja nuoria romantikkoja kohtaan. Nyt ajatus elosta tuon miehen kanssa tuntuu kuitenkin  mainiolta, joten nostakaamme kohta malja sille!

2 kommenttia:

  1. Ilmeisesti olette siis ehtineet jo avioitua? :) Paljon onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Naimisiin ehdimme onnellisesti ja sen jälkeen ihanaan kesämökkihenkiseen nettipimentoon. Raportti belgialaisista häätavoista seurannee pian. :)

      Poista