maanantai 18. marraskuuta 2013

Hobittisauna

Tässä se sitten vihdoinkin on, autotallissamme majailleen lautakasan lopputuotos, joka on naputeltu kokoon hiljaisina syyspäivinä. Hobitinkoloa muistuttava tynnyrisaunamme, jonne upposi häälahjarahoja ja jonka rakentamiseen käytettiin ainakin yksi perjntainen noutomatka Hollantiin ja yksi sunnuntai-iltapäivä ja kaikenlaisia muitakin etukäteen ennustamattomia hetkiä ja manöövereitä ja kommervenkkejä. Siinä se nyt seisoo, uljaassa pyöreydessään, valmis sulkemaan meidät seetrintuoksuiseen syleilyynsä aina kun haluamme.

Betonipohja on valmis.

Sitten alkaa kokoaminen.

Tässä vaiheessa laudat romahtelivat ja rakentajat myös.

Valmis! Naulakossa häälahjapyyhkeet.

Muutama löylytuoksu: koivu, terva, eukalyptus, savusauna.

Vielä katto ja enoni antama komea ovenkahva. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Salamyhkämatkailua

On suuri ilo elämässä, että saa opiskella kiinnostavia asioita ja tehdä kiinnostavaa työtä. Yöpöllö kun olen, aamuluentojen ja marraskuun yhdistelmä on kuitenkin alkanut vaatia veronsa. En ole kirjoittanut tännekään näemmä aikoihin. Muutama päivä sitten otin autuaat kahden tunnin päiväunet, vaikka en yleensä harrasta moista ylellisyyttä. Uniaivojeni elokuvateatteriin tulvi filmi, jossa seikkailin Gentissä fiktiivisellä torilla ja söin kakkuja. Paljon kakkuja. Mitähän tämä kertoo elostani? (Että keskustaan olisi välillä mentävä, siellä ympäriinsä flaneerattava ja kahvilassakin hieman lorvittava.) Onneksi vietin tänään wapenstilstand-juhlapyhän lisäksi wafelstilstandia belgialaistovereiden ja vohveleiden parissa. Sellaisiin iloihin ja rentouteen on varaa maassa, jossa ei sodita.

Onneksi viikko sitten perjantai oli vapaa ja meillä oli aikaa pienelle viikonloppumatkalle. Rahaa siihen ei ollut ylettömästi eikä aikaakaan, mutta käytössä olivat sentään junat, auto ja bussit ja kaksi yötä. Koska emme ehtineet istua alas yhdessä ja suunnitella matkaa, ehdotin miehelleni, että hän varaisi lähikohteiden parempana tuntijana matkan. Spontaanina ehdotuksenani suunnitelmaan kuului myös, että hän ei kertoisi kohdetta minulle etukäteen. Ja niin kävi. Kun lähdimme Gentistä, olin melkein varma, että suuntaisimme Antwerpenin kautta jonnekin Alankomaiden eteläkaupunkiin, mutta sen sijaan puksuttelimmekin kohti Ranskaa ja Lilleä.


Lillessä nukuin, lojuin hotellihuoneen kylpyammeessa ja luin Nälkäpeliä englanniksi ja mieheni Game of Thronesia hollanniksi. Tein näistä kollektiivitermin The Hunger Games of Thrones, johon saattoi kätevästi viitata lukuhetkeä ehdottaessa. Luimme The Hunger Games of Thronesia valehtelematta tuntikausia lojuen huoneen eri puolilla, ja kummankin mielestä aktiviteetti oli ihan parasta ajanvietettä. Olen kaivannut kirjaa, joka vetää mukaansa maailmaansa, olkoonkin se tässä tapauksessa dystopia, jonka juonikuviot tunkeutuvat uniin.

Kävimme toki kaupungillakin. Lillessä on komea linnoitus ja sen ympärillä puisto, jonka lampien ja muratin peittämien muurien luo olisi ihana tulla kesällä piknikille. Taidemuseossa oli sattumalta belgialaisen Jan Fabrén kolonialismikriittinen näyttely. Fabré on yksi maan tunnetuimpia nykytaiteilijoita, joka käyttää materiaalina muun muassa sinisen, vihreän ja pronssin sävyissä hohtavien kovakuoriaisten kuoria. Museon seinätiedote väitti, että eläimiä ei ole vahingoitettu tässä prosessissa, ja netti tietää, että Fabré hoitaa hyönteisenkuorikeräyksensä mm. Thaimaassa. Aika massiivisia laumoja hän niitä töihinsä tarvitsee.


Tässä yksi Fabrén muista töistä.

Ostin museokaupasta myös erään iloisen kirjan, mutta siitä lisää myöhemmin!