sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Sivu suun

Voi Belgia-poloa. Maa putosi eilen jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, mikä tietysti on aiheuttanut kansalle harmistusta. Jalkapallokisat ovat näkyneet kadulla varsin tiuhaan tahtiin: puna-kelta-mustaan pukeutuneita ihmisiä, pelien aikana tööttääviä autoja, lapsia, joille on maalattu lippuja poskiin. Kaikkein selkeimmin arjessa näkyvät kuitenkin joka kadulla ikkunoissa lepattavat - tai lepattaneet - Belgian liput. Kun tulin kerran bussilla kaupungilta kotiin tyypillisen bussikirjani unohtaneena, mieheni ehdotti, että viettäisin noin kahdeksan kilsan matkan laskien lippuja. Ja minähän laskin. Niitä oli yhteensä noin kahdeksankymmentä, enkä laskenut pikkulippuja tai viirejä mukaan. Tämän suppean ja epätieteellisen otoksen perusteella siis voidaan päätellä, että jalkapallokisojen aikaan Gentissä liehuu ikkunoissa ja pihoilla noin kymmenen lippua per katukilometri. 

Täytyy tunnustaa, että itse en ole katsonut yhtään ottelua. Kehno pseudobelgialainen taidan olla. Vaikka en ole penkkiurheilija, katson sentään yleensä kaikkein jännittävimmät pelit, kuten Suomen jääkiekko-maailmanmestaruusmeiningit, mutta kotibelgiaanoni ei oman maansa suhteen yleensä sitäkään vähää. Aion kuitenkin katsoa loppuottelun, jos Hollanti pääsee kisaamaan kullasta. Syyni kannattaa Hollantia Belgian lisäksi ovat täysin ulkojalkapallolliset ja Erasmus-nostalgiset. Hup hup Holland!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Firenze!

Kävimme huhtikuisella Bolognan-matkallamme päivän verran Firenzessä. Tietenkään se ei riittänyt koko kaupungin katseluun, mutta kyllä siinä ajassa ehti jo syödä pizzaa ja gelatoa, jonottaa Uffizin galleriaan, raivostua, kun jono ei liikkunut yhtään mihinkään ja päätyä lopulta Palazzo Pittiin. Firenzen suurin palatsi kuului aikoinaan pankkiiri Luca Pittille, joka joutui lopulta myymään sen Medici-suvulle. Nykyisin palatsissa on monta museota, joihin voi ostaa yhdistelmälippuja. Halusimme liput, joilla pääsit muutaman museon lisäksi palatsin lähellä oleviin puutarhoihin eli Giardino di Boboliin ja Giardino di Bardiniin. Ratkaisu olikin varsin mainio, koska puutarhoissa kului paljon aikaa ja töllötimme maisemia suunnilleen suu auki. Boboli on suurempi ja suositumpi, mutta kannattaa jättää aikaa Bardinillekin, koska siellä on rauhallisempaa ja kahvilasta on loistava näköala Firenzen ylle.

Turisti hengaa Bobolissa. 

Kevään pensaat kukkivat.

Turisti matkii patsasta.

Giardino di Bobolin ylätasanteelta oli komea näköala... 

...mutta ei ainoa laatujaan (huomaa myös tuntemattomat kuhertelijat). 

Muutama kuuluisa kirkkokin siellä häämötti. 

Matkan hengessä täytyi tietysti syödä puna-viher-valkoisia(/keltaisia) asioita. 

Bardinissa sinisade eli visteria kukoisti. 

Kissakin viihtyi Firenzessä. 
Haluan ehdottomasti palata uudelleen Firenzeen, katsella tuntikausia taidetta Uffizissa ja kävellä Arno-joen varrella. Toisaalta olin tyytyväinen, että hengasimme monta päivää Bolognassa ja yhden Firenzessä eikä päin vastoin, koska pääsiäislomalla Firenze oli hillittömän täynnä turisteja, erityisesti luokkaretkiryhmiä. Siksi suomalaiselle matkaajalle esimerkiksi kesäkuu saattaisi olla hyvä, koska muualla Euroopassa se on vielä koulukuukausi. Päivänretkelle suosittelen kuitenkin Palazzo Pittiä ja puutarhoita: järjetön määrä kauneutta yhdellä museolipulla!