sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Sivu suun

Voi Belgia-poloa. Maa putosi eilen jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, mikä tietysti on aiheuttanut kansalle harmistusta. Jalkapallokisat ovat näkyneet kadulla varsin tiuhaan tahtiin: puna-kelta-mustaan pukeutuneita ihmisiä, pelien aikana tööttääviä autoja, lapsia, joille on maalattu lippuja poskiin. Kaikkein selkeimmin arjessa näkyvät kuitenkin joka kadulla ikkunoissa lepattavat - tai lepattaneet - Belgian liput. Kun tulin kerran bussilla kaupungilta kotiin tyypillisen bussikirjani unohtaneena, mieheni ehdotti, että viettäisin noin kahdeksan kilsan matkan laskien lippuja. Ja minähän laskin. Niitä oli yhteensä noin kahdeksankymmentä, enkä laskenut pikkulippuja tai viirejä mukaan. Tämän suppean ja epätieteellisen otoksen perusteella siis voidaan päätellä, että jalkapallokisojen aikaan Gentissä liehuu ikkunoissa ja pihoilla noin kymmenen lippua per katukilometri. 

Täytyy tunnustaa, että itse en ole katsonut yhtään ottelua. Kehno pseudobelgialainen taidan olla. Vaikka en ole penkkiurheilija, katson sentään yleensä kaikkein jännittävimmät pelit, kuten Suomen jääkiekko-maailmanmestaruusmeiningit, mutta kotibelgiaanoni ei oman maansa suhteen yleensä sitäkään vähää. Aion kuitenkin katsoa loppuottelun, jos Hollanti pääsee kisaamaan kullasta. Syyni kannattaa Hollantia Belgian lisäksi ovat täysin ulkojalkapallolliset ja Erasmus-nostalgiset. Hup hup Holland!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti