torstai 27. marraskuuta 2014

Täysiaikainen henkilö

Tänään pyörähti alkuun raskausviikko 37, mikä tarkoittaa sitä, että meidän vauvelin voi julistaa syntyvän täysiaikaisena. Eilisen lääkärikäynnin mukaan tyyppi on noin kolmikiloinen jöllikkä. Kun makasin aloillani piuhat mahaan kiinnitettynä vauvan sydänäänten ja mahdollisten supistusten tarkkailua varten, tyyppi aloitti ihan järjettömän möyrintä- ja hikkanäytöksen. Kaikkein kiinnostavinta onkin odottaa, millainen henkilö sieltä putkahtaa. Odotusaikana olen ehtinyt kiintyä jo niihin pieniinkin jonkinlaista persoonallisuutta osoittaviin piirteisiin, kuten siihen, että vauva alkaa myllertää usein, jos kuuntelen Rahmaninovin pianokonserttoa (havaittu sattumalta Loisto-elokuvan äärellä ja testattu myöhemmin uudelleen) tai että tyypillä on jo jonkinsorttinen yörytminsä.

Koska bolleke on ensimmäisemme, minulla ei ole kokemusta Suomen vastaavista systeemeistä. Siksi vertailu on vaikeaa, mutta tässä on kuitenkin joitakin subjektiivisia havaintojani Belgian vauvatavoista ja terveydenhuollosta. Jos jonkun muun maassa asuvan tai asuneen kokemukset ovat erilaisia, saa korjata ja kertoa omia näkemyksiään.

- Belgiassa vauvan kasvua ja kehitystä tarkkaillaan niin, että äiti käy kätilön tai gynekologin vastaanotolla. Olen käynyt gynekologilla noin kerran kuussa, lopussa kaksi kertaa ja nyt viikottain. Joka kerralla olen saanut mukaani myös ultraäänikuvan eli niitä otetaan käsittääkseni hurjasti enemmän kuin Suomessa. Aluksi ultrakuvien saaminen oli tosi jännittävää, nyt niissä näkyy aina vain sama vaalea epätarkka tuhru, kun poikanen liikkuu niin hurjasti.

- Kävimme otattamassa myös 4D-kuvat, koska sellaiset sai alle satasella, eikä vauvelille tule elämässään toista tilaisuutta moiseen. Olen kuullut, että ne ovat Suomessa usein paljon kalliimpia. Oli huimaa nähdä ensimmäistä kertaa kuvassa vauvan naama: että tuollaisetko sukuhuulet hänelle taitaakin tulla!

- Olen kuullut tulevasta synnytyssairaalastani positiivisia juttuja. Siellä kuulemma kannustetaan imetykseen ja on mahdollisuus synnyttää ammeessa tai ainakin rentoutua siellä supistusten aikana ja oman kumppanin kanssa voi saada sairaalassaolon ajaksi yksityishuoneen, kun maksaa vähän ekstraa. Sairasvakuutus korvaa runsaasti synnytyskuluja. Belgiassa ei ole Kelan tyyppistä systeemiä vaan sairasvakuutus pitää maksaa itse, mutta edullisin vaihtoehto on erittäin kohtuuhintainen ja oman kokemukseni mukaan terveydenhuolto toimii hyvin.

- Kotisynnytys ei ole mitenkään yleinen valinta, mutta olen saanut sen mielikuvan, että se taitaa kuitenkin olla yleisempi kuin Suomessa. Ainakin siitä puhutaan esitteissä ihan käypänä vaihtoehtona.

- Belgialainen kolmikuukautinen äitiysloma tuntuu ihan järjettömän lyhyeltä, ja tämä on yksi niistä jutuista, jotka ovat selvästi Suomessa paremmin. (Toki voin listata sellaisia myös Belgiasta, ehkäpä joskus listaankin!) Onneksi meillä on tilaisuus siihen, että pystyn olemaan pidempään kotona. Sattuneesta syystä monet tuntuvat myös imettävän lyhyemmin kuin Suomessa. Mies olisi varsin mielellään myös koti-isä, mutta ainakin aluksi työtilanteemme takia siihen ei ole valitettavasti mahdollisuutta tyypillistä kymmenen päivän isyyslomaa enempää. Siksi olemmekin erittäin tyytyväisiä sellaiseen asiaan kuin opettajan lomat.

- Kun vauva syntyy, on tapana lähettää geboortekaart eli syntymäkortti kavereille, sukulaisille, työkaverelle, naapureille ja kumminkaimoille. Siinä kerrotaan vauvan nimi ja tärkeät mitat, vanhemmat ja mahdollisesti kummit sekä yleensä lisätään mukaan jonkinlainen kutsu tulla illistelemään pienokaista. On myös yleinen tapa laittaa mukaan lahjalistan nettiosoite tai vauvan pankkitilin numero, jos joku haluaa ostaa sopivan lahjan. Tämä herättää ulkomaalaisissa kavereissani usein kummastusta, koska siinä on vähän "tuokaa lahjoja!" -sivumaku, mutta toisaalta tässä materialistisessa nykymaailmassa sillä voi estää ainakin sen, ettei vauvalle tuoda viittä samanlaista helistintä. Kun vieras tulee kylään, hänelle annetaan vastalahkaksi kortin tyyliin väkrätty pieni paketti tai pussukka, jossa on yleensä teemaan sopivia karkkeja. (Kyllä. Me tilasimme karkkeja tätä varten. Melkein viisi kiloa eräitä nimeltämainitsemattomia Fazerin makeisia, koska on hauska saada belgialaismeininkeihin mukaan jotakin suomalaista, ja joka päivä joudun taistelemaan itseni kanssa, etten avaa pussia ja ala pistellä mokomia houkutuksia kitusiini.)

- Kestovaipat tuntuvat Suomessa yleisemmältä jutulta, mutta voi riippua hyvinkin satunnaisesta ihmisotannastani. Sen sijaan on tosi hienoa, että Gentin kaupunki tukee uusien kestovaippojen ostamista sadalla eurolla. Aiomme käyttää sellaisia niin paljon kuin mahdollista (ja tähän Ekomies-äänellä: ja maailma pelastuu!), toki elämän ja matkustamisen realiteetit huomioon ottaen ja asiasta ylettömästi stressaamatta. Aikamoinen vaippavarasto onkin jo kertynyt muun muassa suomalaiskirppisten ja ystävällisten suomalais-belgialaisten perheiden avustuksella.

- Suomalainen vauvanvaatemuoti sopii omaan makuuni keskimäärin paremmin. Suomalaisilta lastenvaatekirppiksiltä on helppo löytää iloisenvärisiä retrohenkisiä vaatteita, kun taas Belgiassa on enemmän neutraaleja värejä tai sitten vaalenasininen-vaaleanpunainen-linjaa, joka suurina annoksina ei innosta. Pidän itse enemmän kirkkaista ja tummista kuin pastelliväreistä ja haluan myös varautua siihen, että jos saamme vielä toisen bolleken ja tyyppi sattuu olemaan eri sukupuolta, koko vaatevarastoa ei tarvitse laittaa uusiksi kulttuuristen normien takia.

Jännittäviä aikoja siis elämme, toverit!

Oli se suuri jo kaksi viikkoa sitten.