perjantai 12. joulukuuta 2014

Haavoittuvat kehot puiston uumenissa

40. raskausviikko on alkanut, mutta koskapa en ole vielä jakautunut kahdeksi, on aikaa kirjoittaa sananen Citadelparkista ja nykytaiteesta. Kyseinen puisto on yksi Gentin tunnetuimmista ja se sijaitsee keskustan liepeillä. Sen läpi olen taivaltanut niin yliopistollekin kuin hollannintunnille ja käynyt ulkoiluttamassa siellä vapaaehtoistyönä koiria. Öisin puistolla on ikävä kyllä samanlainen maine kuin Helsingissä Kaisaniemen puistolla, mutta valoisaan aikaan se täyttyy lenkkeilijöistä, koiranulkoiluttajista, lapsista ja vanhemmista ja lämpiminä iltoina piknikillä istuvista tyypeistä.

Kävin kotibelgiaanoni kanssa puistossa pari viikkoa sitten, kun olimme matkalla nykytaiteen museoon. Vaikka oli marraskuun viimeinen päivä, puistoon pukkasi vielä ruusua ja ruskavärejä




Puistossa on myös hautausmaan näköinen installaatio, mutta kivissä lukee tunnettujen taidemuseoiden nimiä:


Sieltä voi löytää myös kuuluisien gentiläisten mukaan nimettyjen polkujen lisäksi polun, joka on omistettu kaikille sen tallanneille anonyymeille ohikulkijoille.





Puiston laidalla sijaitsevat modernin taiteen museo S.M.A.K. ja vanhemman taiteen museo MSK. (Museum voor Schone Kunsten). Jos haluaa varmahkon taidetärpin, suosittelen MSK:iä, koska sen vakokokoelmissa on tunnettuja nimiä. Nykytaiteen museon kiinnostavuus riippuu kokemukseni mukaan enemmän esillä olevasta vaihtuvasta näyttelystä. Tällä kertaa kävimme gentiläissyntyisen Berlinde De Bruyckeren näyttelyssä, jonka päällimmäiset teemat ovat kärsimys ja kehon haavoittuvuus. Törmäsin De Bruyckereen (taitelijan gentiläisyydestä mitää tietämättä) ensimmäistä kertaa Kiasman Ars06-näyttelyssä, jossa taiteilijan teos Mute horse aiheutti minulle ja mukana olleelle kaverilleni painajaismaisia väristyksiä. Silti teos oli yhtä aikaa kiehtova - sen painajaismaisuus oli juurikin unenomaista, ei liian ilmiselvää, ei ahdistuksella mässäilevää vaan alitajuntaan uivaa. Seuraavan kerran törmäsin De Bruyckereen Berliinissä vuonna 2007 näyttelyssä, joka kertoi kivusta. Tämä oli taiteilijan töiden esittelyistä laajin, ja se jatkuu helmikuun puoleen väliin. Suosittelen näyttelyä pientä ahdistavuutta pelkäämättömille kaupunkimatkaajille ja kanssagentiläisille.

Tässä yksi unenomaisista mutta vähemmän kivuliaista teoksista: mystinen pitkähiuksinen vahanainen:

Berlinde De Bruyckere: Hanne. Lähde täällä
Täytyy sanoa, että on varmaan ihan hyvä, että menin kehon haavoittuvaisuutta käsittelevään näyttelyyn ennen synnytystä enkä heti sen jälkeen. Ehe ehe. Mutta toki kaikki voi mennä hyvin ja voimaannuttavasti!

3 kommenttia:

  1. Ohoo, vieläkinkö olet yhtenä kappaleena? Mulla täällä on jo lähes kaksiviikkoinen potra poikanen. :-) Tsempit viimemetreille! Kun ehdit, olisi kiva, jos kirjoittaisit synnytyksen kulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, onnea kovasti! Olisi hauska kuulla lisää poikasen syntymästä. :)

      Ylihuomenna on laskettu aika eikä vielä ole kovin akuutteja merkkejä siitä, että pieni tyyppi olisi heti poistumassa majastaan, mutta voihan olla, että alkaa kohta tapahtua.

      Poista
    2. Mitäpäs siitä kertoisi... Poika syntyi suunnitellulla sektiolla, koska mulla ei istukka (tälläkään kertaa) noussut tarpeeksi. Kokemus oli ihan ok, mutta ei erityisen miellyttävä (no milloinpa se olisi). ;-) Paljon pidemmän aikaa kesti kuin ensimmäinen sektioni. Parantuminen on kuitenkin ollut paljon nopeampaa, seuraavana päivänä kävelykin oli ihan siedettävää. Ja lapsi on terve, täydellinen, kaikki hyvin siis. :-) Nyt odotellaan vaan sinun uutisiasi!

      Poista