Haavoittuvat kehot puiston uumenissa

40. raskausviikko on alkanut, mutta koskapa en ole vielä jakautunut kahdeksi, on aikaa kirjoittaa sananen Citadelparkista ja nykytaiteesta. Kyseinen puisto on yksi Gentin tunnetuimmista ja se sijaitsee keskustan liepeillä. Sen läpi olen taivaltanut niin yliopistollekin kuin hollannintunnille ja käynyt ulkoiluttamassa siellä vapaaehtoistyönä koiria. Öisin puistolla on ikävä kyllä samanlainen maine kuin Helsingissä Kaisaniemen puistolla, mutta valoisaan aikaan se täyttyy lenkkeilijöistä, koiranulkoiluttajista, lapsista ja vanhemmista ja lämpiminä iltoina piknikillä istuvista tyypeistä.

Kävin kotibelgiaanoni kanssa puistossa pari viikkoa sitten, kun olimme matkalla nykytaiteen museoon. Vaikka oli marraskuun viimeinen päivä, puistoon pukkasi vielä ruusua ja ruskavärejä

Puistossa on myös hautausmaan näköinen installaatio, mutta kivissä lukee tunnettujen taidemuseoiden nimiä:

Sieltä voi löytää myös kuuluisien gentiläisten mukaan nimettyjen polkujen lisäksi polun, joka on omistettu kaikille sen tallanneille anonyymeille ohikulkijoille.

Puiston laidalla sijaitsevat modernin taiteen museo S.M.A.K. ja vanhemman taiteen museo MSK. (Museum voor Schone Kunsten). Jos haluaa varmahkon taidetärpin, suosittelen MSK:iä, koska sen vakokokoelmissa on tunnettuja nimiä. Nykytaiteen museon kiinnostavuus riippuu kokemukseni mukaan enemmän esillä olevasta vaihtuvasta näyttelystä. Tällä kertaa kävimme gentiläissyntyisen Berlinde De Bruyckeren näyttelyssä, jonka päällimmäiset teemat ovat kärsimys ja kehon haavoittuvuus. Törmäsin De Bruyckereen (taitelijan gentiläisyydestä mitää tietämättä) ensimmäistä kertaa Kiasman Ars06-näyttelyssä, jossa taiteilijan teos Mute horse aiheutti minulle ja mukana olleelle kaverilleni painajaismaisia väristyksiä. Silti teos oli yhtä aikaa kiehtova - sen painajaismaisuus oli juurikin unenomaista, ei liian ilmiselvää, ei ahdistuksella mässäilevää vaan alitajuntaan uivaa. Seuraavan kerran törmäsin De Bruyckereen Berliinissä vuonna 2007 näyttelyssä, joka kertoi kivusta. Tämä oli taiteilijan töiden esittelyistä laajin, ja se jatkuu helmikuun puoleen väliin. Suosittelen näyttelyä pientä ahdistavuutta pelkäämättömille kaupunkimatkaajille ja kanssagentiläisille.

Tässä yksi unenomaisista mutta vähemmän kivuliaista teoksista: mystinen pitkähiuksinen vahanainen:

Berlinde De Bruyckere: Hanne. Lähde täällä. 

Täytyy sanoa, että on varmaan ihan hyvä, että menin kehon haavoittuvaisuutta käsittelevään näyttelyyn ennen synnytystä enkä heti sen jälkeen. Ehe ehe. Mutta toki kaikki voi mennä hyvin ja voimaannuttavasti!